Kolmoskanava oli aloittanut lähetykset muutamaa vuotta aiemmin omalla kanavapaikallaan, ja isälleni, joka vihaa Amerikkaa yli kaiken, Maikkarin siirtyminen Ylen ja valtiovallan ikeestä erilliseksi kanavaksi taisi edustaa jonkinlaista lopun alkua: sontaa, mainoksia ja sontaa. Siis pelkkää amerikkalaista hapatusta.
Olin silloin liian nuori ymmärtämään ja nyt kenties jo liian vanha muistamaan, mutta kaiketi jo tuolloin kuppiloiden puheenvuoroissa muutkin kuin isäni manasivat, kuinka Suomi on kuin Jenkkilä pienoiskoossa. Ja tuo perkeleen amerikkalaista roskaa näyttävä MTV sai vielä oman kanavapaikan.
Minä tietenkin katselin Kolmoselta muiden ikätoverieni tapaan Ritari Ässät ja MacGyverit ja muut Amerikan hapatukset, mutta jälkikäteen ajatellen kovimman pommin Maikkari pudotti kuitenkin tasan neljännesvuosisata sitten, vuonna 1990, kun se esitti TV-sarjan nuoren Elviksen vaiheista. Olin 12-vuotias ja tapitin joka jakson.
Tulin aivopestyksi. Olin All shook up. Hurahdin jumalauta uskoon!
 |
| Illuminati vaani viatonta mieltäni jo vuonna 1990. |
Uskontunnustus
Juice Leskinen sanaili muinoin kutakuinkin näin: "Kyllä ateistikin johonkin uskoo. Jos ei muuhun, niin ainakin siihen, ettei usko mihinkään."
En voi väittää, että olisin hurahtanut Elvis-uskooni yhdessä yössä - ainakaan samalla tavalla kuin paatuneet rikolliset hurahtavat uskoon silloin, kun eivät enää kestä kohdata menneisyyttään yksin. Toisaalta uskoni ei ole myöskään yhtä fundamentaalista sorttia kuin niillä, joille on elämän eväiksi jo lapsuudenkodista lähtien syötetty pajunköyden mielenköyhintä päätä. (Nythän muuten tämä pajunköydestä elämänarvonsa ammentanut sakki yrittää epätoivoisesti käännyttää lainsäätäjiä, jotta nämä kirjaisivat homoudesta lakiin sellaista tekstiä, jonka kirkkokin on jo aikoja sitten oivaltanut sensuroida Raamatusta pois.)
Minä en ole hurahtanut, vaan uskoni on pikemminkin pikkuhiljaa vahvistunut. Totta puhuen oikea termi uskolleni lienee tapataikauskovainen: Minulle kirkollisveron virkaa toimittavat ajoittaiset Elvis Presley Enterprisesille osoittamani rahalähetykset, jumalanpalveluksien virkaa puolestaan hetket, jolloin siunaan asioita ja elämäntilanteita Suspicious Mindsilla. Ja kun toisinaan - kurjan maan matosen tavoin - kaipaan vahvistusta käsitykselleni siitä, mikä on oikein, uppoudun kymmenen käskyn sijasta kuuntelemaan Kuninkaan tulkintaa My Way'stä.
 |
| Taking Care of Business. |
Pyhä henki
Paljon on uskon vahvistumiseen tarvittu. Olen tietenkin lukenut Kuninkaasta kirjoja ja lehtileikkeitä. Olen hiljentynyt asiaankuuluvin toimenpitein aina elokuun kuudestoista. Ja olen opetellut sanomaan "Elvis on kuningas" parillakymmenellä eri kielellä - tosin lähinnä matkavakuutuksellisista syistä; Elvis-fani hädässä tunnetaan.
Olen tutustunut myös Elvis elää -kulttiin ja salaa toivonut, että Kuningas olisi lavastanut oman kuolemansa vain voidakseen tehdä show busineksen kaikkien aikojen näyttävimmän comebackin. (Haaveilin, että "Kuninkaan paluu" tapahtuisi Tampereen keskustorilla, jonne Elvis saapuisi taivaasta - vaijerin varassa ja viitta hulmuten. Niin näyttävää sisääntuloa en Mansessa muista nähneeni, vaikka jokusen kerran olen sentään Mustajärvenkin karismaa todistanut.
Olen todistanut myös yliluonnollisia tapahtumia, kuten tuoppiin tippuneen Nokia 5110 -puhelimeni kuolleistaheräämisen välittömästi sen jälkeen, kun olin soittanut kapulalle Elvistä. Yliopistoonkin pääsin Kunkun avustuksella (peräti kolmen varasijan yli), enkä oikein jaksa uskoa sitäkään, että ilman TCB-kahvikuppiani olisin onnistunut pitämään talouteni kasassa elämäni ensimmäisen lomautuksen aikana.
Ja tottakai olen kokenut - kuten kuka tahansa harras uskovainen - eksistentiaalisen kriisin ja samalla elämäni pysäyttävimmän kulttuurishokin, kun eräs mukava kiinalainen nuori mies osoitti Elvis-paitaani ja kysyi: "Excuse me, who is that?"
Mutta alussahan tämä uskontaipaleeni vasta on. Saa nähdä, mitä seuraava neljännesvuosisata tuo tullessaan; sen tiedän, että ison kvartaalin ensimmäiset tahdit tanssin Katrin kanssa Las Vegasissa.
 |
| Mää ja Tappar... Elviksen basisti. |
Wonder of You
Vajaan viikon päästä purjehdimme Katrin kanssa avioliiton satamaan ja astelemme Elvis-papin eteen Las Vegasissa. Ennen Vegasia pistäydymme nopeasti Chicagossa, jossa tapaamme Caitlynnin, rapakontakaisen kirjekaverini, jota en ole koskaan tavannut mutta jonka kanssa olen vaihtanut kuulumisia jo viidentoista vuoden ajan. Elviksellä on näppinsä pelissä tässäkin tarinassa, mutta se on jo liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi.
Las Vegasista suuntaamme kahden viikon road tripille halki Amerikan Yhdysvaltojen, eikä liene suurikaan yllätys, että ajomatkamme varrelle osuu myös Graceland. Memphisin hotellia emme ole vielä varanneet, mutta oli majapaikkamme siellä mikä tahansa, kirjautunen sisään esikuvani tavoin salanimellä Jon Burrows.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti